   |
Karkurannan Sune Kuvat © Jenny K Sune on virtuaalihevonen
Sune on luonteeltaan suorastaan äitinsä kopio. Se vaatii selkeitä apuja ja tarkkaa ratsastusta toimiakseen, siihen pitää keskittyä ja sen kanssa on oltava johdonmukainen. Kovat avut saavat sen protestoimaan, eikä yhteistyöstä tule taastusti mitään enää sen jälkeen... Kun yhteistyö on kunnossa, tamma loistaa esteradoilla ketteryydellään. Tässä asiassa se ei ole tullut äitiinsä, joka vaati täydelliset tiet hypätäkseen. Jos luottamus ponin ja ratsastajan välillä toimii, Sune kääntyy vaikka kolikon päällä.. Hoidettaessa Sune tykkää pelleillä ja riehua. Sen kanssa täytyy muistaa, että jos et keskity poniin, se keskittyy sinuun ja etenkin sinun kiusaamiseesi. Harjalaatikko lentää, solmut avautuvat ja taluttajaa riepotellaan. Huonoina päivinä saattaa jopa hampaat vilahtaa, mutta koskaan se ei ole tosissaan purrut. Temperamenttia ja itsepäisyyttä se on saanut molemmilta vanhemmiltaan, ja sen kanssa toimiminen vaatii jokseenkin kärsivällisyyttä. Ratsastettaessa Sune on noin yleensä laiskanpulskea löntystäjä. Jos siltä alkaa oikeasti vaatia jotain, se äkäilee ja kiukuttelee aluksi mutta pienen herättelyn jälkeen toimii kyllä hyvin mikäli ratsastaja todella keskittyy tammaan. Jos tammalta yrittää vaatia jotain, mitä se ei heti ymmärrä (selkeät avut, selkeät avut!), sitä vastaan protestoidaan kyllä potkuin ja mitä ihmeellisimmin pyörähdyksin. Maastossa Sune inhoaa edessä hidastelijoita ja ohittelijoita, mutta kärkihevosena sillä katoaa jarrut täysin. Siksi sen kanssa kannattaa maastoillessa ehdottomasti jäädä sopivaan väliin niin, ettei edessä ole hituria ja maastossa ohitteluhan on kielletty ellei tahdo saada Sunen kaviosta. Kuljettaminen ei Sunen kanssa ole temppu eikä mikään. Pienellä lahjomisella tamma on nopeasti kopissa ja se pysyy siellä rauhallisena. Muiden hevosten kanssa tamma kuuluu rauhalliseen keskikastiin eikä haasta juuri riitaa. Kisapaikallakaan sen käytös ei juuri eroa normaalista. Ratsastettaessa se on ehkä silloin aavistuksen reippaampi. Sukutaulu
Sune on puhdasrotuinen gotlanninruss. Sen isä, Hawkster ST oli isokokoinen ruunikko Montefriosta. Se kilpaili esteillä ja valjakkoajossa, ja oli luonteeltaan hyvin itsepäinen mutta pirteä. Emä Vindstilla taas oli Karkurannan kantatammoja, reipas ja utelias tammaneiti joka kilpaili menestyksekkäästi porrastetuissa. Molemmat vanhemmat ovat evm sukuisia. Hawksterin vanhemmista en tiedä juuri mitään. Olen nähnyt niistä muutamia kuvia, ja nähnyt muutamia kisatuloksia mutta loppujenlopuksi täytyy sanoa että juuri mitään en tiesä. Lost Hawk ST oli iso ja komea jalostusori norjassa, se ei juuri saanut tammoja, luullakseni ylikorkeutensa vuoksi. Optima ST vietti ainakin elämänsä viimeiset vuodet ratsastuskoululla tuntiponina, Speedhawk ST oli saman tallin menestyvästi kilpaillut raviponi. Blighia Sabinda on ilmeisesti varsonut vain kerran, kuvasta päätellen nätti tamma mutta ei tiettävästi koskaan kilpaillut. Opportunity ST oli niinikään tuntiponi mutta myös näyttelyissä menestynyt. Mistral ST eli ilmeisesti samalla tallilla kuin muut ST ponit, mutta sen elämänvaiheista en juuri tiedä. Vindstillan suku tiedetään tarkemmin, isä, Ikke, oli ratsusukuinen raviponi norjasta. Hienon uran jälkeen oria käytettiin aluksi ahkerasti siitokseen, mutta kun sen varsat eivät loistaneet radalla, se ruunattiin. Orin jälkeläiset pärjäsivät kuitenkin hyvin ratsupuolella ja sieltä löytyy muutama menestyjäkin. Vindig, Vidstillan emä, oli kaunis ja siropiirteinen, mutta äkäinen tamma joka menestyi näyttelypuolella loistavasti. Tamma oli myös ratsuna hyvä, esteillä se menestyi hyvin niissä muutamissa kilpailuissa joihin se osallistui, mutta vakituisen ratsastajan puuttuessa tamma oli lähinnä pihankoristeena, näyttelyponina ja myöhemmin siitostammana. Vindstillan isänpuolen suku ei ole erityisen maineikasta. Suurikokoinen Vertigo kilpaili esteillä ihan mukavin tuloksin ruunauksen jälkeen. Ikke on sen ainut varsa, ja sekin sai alkunsa vahingosta. Emä Non N oli pikkutyttöjen pullaponina eikä kilpaillut. Vindstillan emänpuolen suku on isän puolta loisteliaampi: Vindigin isä Ville oli niin erityisen hyväluonteinen ja sillä riitti kapasiteettia vaikka mihin, mutta ratsukilpailuissa sillä kilpailtiin verrattaen vähän. Näyttelyissä se sen sijaan menestyi hienosti. Veera taas ei ollut mitenkään helppo tapaus. Se oli jo varsana pilalle hemmoteltu ja kouluttamaton tapaus. Kipakka pikkutamma oppi kuitenkin ratsun tavoille, ja yllättäen menestyikin hienosti oikean ratsastajan löydyttyä. Valitettavasti sen ura loppui lyhyeen kun tammasta tuli omistajan ahneuksissa täysipäiväinen siitostamma ja suorastaan varsakone. Kilpailukalenteri
Jälkeläiset
MuutaTämä russponi on kisa- ja jalostuskäytössä virtuaalisesti. Jos olet kiinnostunut jälkeläisistä tai astutuksesta, kysy lisää omistajalta. Sähköpostiosoite löytyy ylempää. |
07.08.08, 
14.10.10,