   |
Vindstilla Kuvat © Marsupieni Vindstilla on virtuaalihevonen
Vindy on reipas ja kekseliäs tamma, jonka kanssa täytyy tehdä töitä jokaisen onnistumisen eteen. Se osaa hurjasti erilaisia metkuja ratsastajan ja hoitajan pään menoksi, eikä anna mitään ilmaiseksi. Se vaatii täyttä keskittymistä ja pienikin virhe saa sen tekemään jotain omituista. Vindy on myös erittäin utelias ja ahne, ja haistaa, maistaa ihan kaikkea uutta. Sitä pitää ihan oikeasti vahtia, ettei se tallinkäytävällä seistessään pistä poskeensa vaikkapa pesusientä harjapakistaan... Se myös haistaa pelon, ja osaa olla todella julman näköinen jos uskoo sillätavalla saavansa lomaa. Jos olet epävarma, laita se kuntoon käytävällä, sillä karsinassa se helposti yrittää liiskata seinää vasten jos ei heti alkuun ole jämäkkä ja komenna sitä käyttäytymään. Hoidettaessa Vindy on suht mukava, mutta se pitää ehdottomasti sitoa kiinni ja mielellään käytävälle niin, että se on kiinni molemmilta puolilta. Ei se paha ole, mutta kärsivällisimmälläkin hoitajalla voi mennä hermot kun se tökkii turvallaan, höseltää, pyörii, kuolaa ja haluaa ah niin ystävällisesti rapsuttaa hoitajaansa hampailla samalla tavalla kuin rapsuttaisi toista hevosta... au! Harjatessa tamma kutiaa helposti ja saattaa sen takia nostella jalkojaan ja huitoa hännällään. Kavioita otettaessa kaviosta pitää ottaa heti alkuun tukeva ote, sillä tamma testaa kyllä onko sen pakko pitää jalkaa ylhäällä. Varusteiden laitossa ei ole ongelmia mikäli tamma on kiinni. Talutettaessa se ravailee ja ryntäilee, se on peto karkaamaan. Ratsastaessa Vindy on herkkä, ja se aloittaa pelleilyn, pukittelun, ryntäilyn ja kiitoravailun heti jos erehtyy käyttämään liian kovia apuja. Raipalle ehdoton ei! Etenkin kiitoravi on sen suosikkimetku, sillä tamma koulutettiin aikanaan ravuriksi ja vasta myöhemmin ratsuksi. Ratsuna se kuitenkin toimii nykyään paremmin, vaikkakin vaatii selkeän ja herkän ratsastajan Vindy vaatii esteradalla hyvät lähestymiset, mutta kun tiet on kunnossa ja ratsastajan ja ponin yhteistyö toimii, tamma voittaa usein nopeudessa pitkien teiden ratsastamiseen kuluneet sekunnit. Vindyn kanssa pärjääminen vaatii kärsivällisyyttä. Yhteistyö ei synny hetkessä, vaan vaatii tuntien sitkeää harjoittelua ja tutustumista. Energiaa tammalla piisaa! Ei se paha ole, mutta vaatii ehdottomasti hyvää kohtelua, paljon huomiota ja hoitajan jota se voi kunnioittaa! Sukutaulu
Vindyn suku ei ole virtuaalimaailmassa. Vindyn isä, Ikke, oli ratsusukuinen raviponi norjasta. Se juoksi hienon uran, voitti parhaana vuotenaan lähes jokaisen lähtönsä ja keikkui b-ponirankingissa parhaana raviorina. Hienon uran jälkeen oria käytettiin aluksi ahkerasti siitokseen, mutta kun sen varsat eivät loistaneet radalla, se ruunattiin. Orin jälkeläiset pärjäsivät kuitenkin hyvin ratsupuolella ja sieltä löytyy muutama menestyjäkin. Vindig, Vindyn emä, oli kaunis ja siropiirteinen tamma joka menestyi näyttelypuolella loistavasti. Se palkittiin kaikissa osallistumissaan näyttelyissä vähintään kakkospalkinnolla, ja kantakirjattiin ykkösellä. Tamma oli myös ratsuna hyvä, esteillä se menestyi hyvin niissä muutamissa kilpailuissa joihin se osallistui, mutta vakituisen ratsastajan puuttuessa (tamma oli aika hankala luonteeltaan, joten kuka tahansa ei sitä voinut ratsastaa ja hoitaa) tamma oli lähinnä pihankoristeena, näyttelyponina ja myöhemmin siitostammana. Vindyn isänpuolen suku ei ole erityisen maineikasta. Suurikokoinen Vertigo kilpaili esteillä ihan mukavin tuloksin ruunauksen jälkeen. Ikke on sen ainut varsa, ja sekin sai alkunsa vahingosta. Emä Non N oli pikkutyttöjen pullaponina eikä kilpaillut, vahinkovarsansa jälkeen se astutettiin kerran omistajien kiinnostuttua kasvatuksesta, mutta varsa syntyi kuolleena. Vertigon isä, Nicke, oli hieno näyttelyponi, joka kilpaili myös ratsulajeissa monipuolisesti. Sillä oli elämän varrella useita kisaajia joten heidän mieltymyksiensä mukaan vaihteli orin painotuslajikin. Hermesetas kilpaili myös monipuolisesti, vaikka ansaitsikin kauransa ratsastuskoululla. Se ei erityisemmin loistanut, mutta oli hyvälonteinen ja -rakenteinen. Non N:n vanhemmista Jervio oli myös melkoinen monitoimiponi, jonka kanssa kokeiltiin kaikkia. Se ei saavuttanut erikoista menestystä, ja astui lähinnä oman siittolan tammoja, joihin myös Nuurah N:kin kuului. Nuurah oli nätti tamma, joka tosin oli mahdoton kuljetettava eikä siksi kilpaillut kuin muutaman kerran. Vindyn emänpuolen suku on isän puolta loisteliaampi: Vindigin isä Ville oli niin hyväluonteinen että toimi usein jopa opetusratsuna ratsastuskoululla jossa se asui yksityisenä. Villellä riitti kapasiteettia vaativampiinkin kiemuroihin ja esteisiin, mutta ratsikilpailuissa sillä kilpailtiin verrattaen vähän. Näyttelyissä se sensijaan menestyi hienosti ja se kantakirjattiin toisella palkinnolla. Villen vanhemmat, Williamu ja Elle olivat molemmat myös näyttelyponeja, ja kilpailivat menestyksellä valjakkoajossa. Elle on saanut useita varsoja, ja ne ovat kaikki olleet erittäin hyväkäytöksisiä ja helppoja käsitellä. Vindigin emä, Veera taas ei ollut mitenkään helppo tapaus. Se oli jo varsana pilalle hemmoteltu ja kouluttamaton tapaus, joten vaikka se myöhemmin muutti vuokraajalle, sen hankala luonne ei muuttunut miksikään. Kipakka pikkutamma oppi kuitenkin ratsun tavoille, ja yllättäen menestyikin hienosti. Valitettavasti sen ura loppui lyhyeen, kun omistaja tajusi "sekopäätammansa" taidot. Vuokrasuhde päättyi, ja tammasta tuli siitostamma, jonka useimmat varsat tosin oppivat pahoille tavoille jo pieninä omistajan osaamattomien koulutusyritysten takia. Veeran vanhemmista tiedän hyvin vähän perustietojen lisäksi, Eroero oli menestyksekäs raviponi, ja Verona oli kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla. Kilpailukalenteri
Jälkeläiset
MuutaTämä russponi on kisa- ja jalostuskäytössä virtuaalisesti. Jos olet kiinnostunut jälkeläisistä tai astutuksesta, kysy lisää omistajalta. Sähköpostiosoite löytyy ylempää. |